Järkyttävä hedari

Innostuin viime perjantaina valvomaan vähän pidenpään eli yhteen yöllä. Ei kait siinä mitään, mutta notkuin tietokoneella ja vieläpä erittäin huonossa asennossa. Yöllä taas nukuin huonosti ja näin joitain ihme unia. Aamulla heräsin järkyttävään niska-hartiaseudun jumin aiheuttamaan päänsärkyyn. Tuli nukuttua jotain 6-7 tuntia.

Aamu oli kaikin puolin tuskainen, kun vaimokin läks seitsemään töihin ja yksinhuoltajapäivä oli tiedossa. Yritin hoitaa niskaa kevyellä jumpalla ja hieromisella. Lapsille laitoin aamupalan jälkeen lastenohjelman pyörimään ja itse menin sänkyyn lepäämään. Ajattelin, että kyllä tämä tästä levolla ja buranalla. Levätessä hedari sen kun paheni ja oli pakko nousta ylös. Siirryttiin seuraavaan vaiheeseen, joka oli pahoinvointi (samanlainen hedari on ollut kerran pari aikaisemminkin). Jostain syystä, jos niskajumi menee riittävän pahaksi, alkaa oksettamaan eikä mikään ruoka maistu. Lapset aina välillä ihmetteli, että mikä tota iskää vaivaa kun pyörii kämppää ympäri, irvistelee ja kuoputtaa selkää kipukoukulla.

Jumisäryn kliimaksi tuli jossain puolenpäivän tienoilla, kun laitettiin kuopuksen kanssa pyykkiä. Kesken pyykinlaiton säryn ja pahoinvoinnin lisäksi kädet alko tärisee kuin horkassa ja joka paikkaa kuumotti. Tilanne ei varmaan sen ilkeämmäksi voinut muuttua. Oli pakko soittaa vaimolle töihin ja ilmoittaa tilanteesta. Se tosin auttoi vain henkisellä puolella, kun töitä ei voinut työntekijäpuutteista johtuen lopettaa kesken. Ei auttanu muu kuin ottaa lisää buranaa ja kipukoukkua... Se aamupäivä oli yksi pisimmistä aikoihin!

Helpotusta. Vaimo tuli kahden maissa kotiin ja siihen mennessä lääke ja hieronta/jumppa tehosi. Ensin katosi hikoilu, sitten pahoinvointi ja lopulta kuuteen mennessä päänsärkykin helpotti. Illan päälle käytiin perheen kanssa vielä ulkona potkimassa palloa, jolloin viimeinenkin jumi oli hälventynyt.

Nyt saa riittää iltavalvomiset tietokoneiluineen joksikin aikaa! (tämä koskee myös tätä päivää)

Pää(tä ja jalkoja myöten) oven välissä

"Mennään pääoven väliin" -lausahdus tarkoitti yläasteella sitä, että mentiin koulun välitunnilla notkumaan kahden oven väliseen eteistilaan. Eteinen oli avara ja valoisa lasiseinien ja -ovien ansiosta. Eteisessä sitten potkittiin kiviä, juteltiin ja tuijoteltiin kenkiä. Sen verran aikaa noista ajoista on mennyt etten muista syytä eteisessä notkumiseen. Yleensä tuona aikana opettajat ajoivat välitunnilla pihalle tuulettumaan. Ja useammin siellä pihalla olimmekin.

Myöhemmin termi "pääoven välissä" on jäänyt elämään ja saanut eri merkityksiä. Eniten termiin törmään silloin kun on menossa syömään esim. töissä ja luvataan tavata ovella. Tällöin voi kielikuvia tapaillen lausahtaa painottamalla jokaista sanaa erikseen "tavataan siellä pää oven välissä!". Jossain välissä oleminen kuvastaa rajatilaa. Kun ollaan välissä, ollaan oikeastaan samalla sisä- ja ulkopuolella.